Helsingin yliopistomuseo

Kuninkaallinen Turun akatemia

Helsingin yliopiston historia alkaa Kuninkaallisen Turun akatemian perustamisesta vuonna 1640. Kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen allekirjoittama akatemian perustamiskirja on päivätty 26. maaliskuuta 1640, ja saman vuoden heinäkuun puolivälissä vietettiin akatemian juhlallisia vihkiäisiä. Maaliskuun 26. päivä on Helsingin yliopiston virallinen juhlapäivä. Turun akatemia sai Upsalan yliopiston esimerkin mukaisesti laajan itsehallinnon erivapauksineen ja tuomio-oikeuksineen. Aluksi akatemiassa noudatettiinkin soveltuvin osin Upsalan yliopiston statuutteja (1626). Kansleri Per Brahe vahvisti 1661 akatemialle omat säännöt, mutta nämä ns. Brahen konstituutiot eivät koskaan saaneet kuninkaallista vahvistusta. Vuonna 1675 annetulla määräyksellä Kuninkaallisessa Turun akatemiassa saatettiin voimaan Upsalan yliopiston uudistetut säännöt, ns. karoliiniset konstituutiot (1655). Niitä noudatettiin - muutamin Brahen konstituutioihin sisältyvin muutoksin - aina vuoteen 1828 saakka, jolloin yliopisto sai muuttuneita oloja vastaavat uudet statuutit.

Akatemian talous järjestettiin veropalkkalaitoksen periaatteiden mukaisesti. Akatemialle läänitettiin 8. heinäkuuta 1644 satojen maatilojen verot ja erinäisten pitäjien kymmenykset. Läänitettyjen tilojen määrä lisääntyi myöhemmin. Useisiin professuureihin liittyi myös erityinen palkkapitäjä (prebendapastoraatti). Akatemian menosääntö uudistettiin 1743. Olennainen muutos oli, että tilojen veroja ja ulostekoja ei enää kannettu keskitetysti, vaan kullekin palkannauttijalle osoitettiin omat vero- ja kymmenystilansa, joilta hän sai kantaa tulonsa sopivimmaksi katsomallaan tavalla. Vuonna 1755 akatemia sai apteekkiprivilegion. Tämä privilegio yliopistolla on edelleen, vaikka sen kumoamista onkin toistuvasti vaadittu.

Kuninkaallisessa Turun akatemiassa oli neljä tiedekuntaa ja (aluksi) 11 professuuria: teologisessa tiedekunnassa kolme, lainopillisessa ja lääketieteellisessä kummassakin yksi sekä filosofisessa kuusi. Tiedekuntien luokittelussa filosofinen tiedekunta oli alin ja sen tehtävänä oli huolehtia perusopetuksesta, kun taas kolme muuta olivat ns. ylempiä tiedekuntia. Tiedekunnan johdossa oli dekaani. Ajan mittaan akatemian virkarakenne monipuolistui, kun professuurien lisäksi alettiin perustaa mm. apulaisten ja dosenttien virkoja.

Ensimmäisenä vuonna akatemiaan kirjoittautui 250 opiskelijaa, joista enemmistö oli ruotsalaisia. Turun akatemiassa ei ollut enimmilläänkään kuin muutama sata opiskelijaa. Suurin osa ylioppilaista päätyi papeiksi tai virkamiehiksi. Monet kuitenkin lopettivat opiskelunsa suorittamatta mitään tutkintoa. Latina oli pitkään hallitseva opetuskieli. Ruotsin kielen käyttö esim. väitöskirjoissa alkoi lisääntyä vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen ns. hyödyn aikakaudella. Monissa oppiaineissa oli vallitsevana tapana, että ns. julkiset luennot pidettiin latinaksi, mutta ns. yksityiskollegioissa opetus tapahtui ruotsiksi. Suomen kielellä ei ollut mitään virallista asemaa, mutta käytännön syistä mm. tulevien pappien suomen taitoa kontrolloitiin.

Akatemian hallinnon keskeisin elin oli rehtorin johtama konsistori. Rehtoraatti vaihtui vuosittain tiedekunnittain ja professorien virkaiän mukaan. Kaikkien professorien muodostama suuri konsistori päätti tärkeimmistä kysymyksistä. Pieni konsistori, johon rehtorin lisäksi kuului vain muutama professori, valmisteli asiat suurelle konsistorille ja jakoi oikeutta kurinpitoasioissa. Akatemian kurinpitovaltaan kuuluivat myös katedraalikoulun opettajat ja oppilaat. 1800-luvun alussa taloudellisluonteiset asiat siirtyivät konsistorin talousosaston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Konsistorin pöytäkirjat on toistaiseksi painettu ajanjaksolta 1640-1762 (yht. 18 osaa).

Akatemian korkeimpana hallitusmiehenä oli kansleri. Kanslerin keskeisenä tehtävänä oli huolehtia akatemian ja valtiovallan suhteista. Viranhaltijat olivat ruotsalaisia valtaneuvoksia ja kuuluivat korkea-aateliin. Kreivi Per Brahe (1602-80), joka oli innokkaasti ajanut akatemian perustamista Turkuun, toimi pitkäaikaisena kanslerina aina kuolemaansa asti vuoteen 1680. Kanslerit asuivat poikkeuksetta Ruotsissa ja vierailivat vain satunnaisesti akatemiassa. Varakanslerina toimi Turun piispa. Varakanslerit olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta itse entisiä akatemian professoreita ja he osallistuivat varsin säännöllisesti konsistorin kokouksiin.

Ylioppilaat organisoituivat heti akatemian perustamisen jälkeen (1643) maantieteellisin perustein kansakunniksi eli osakunniksi. Nämä opiskelevan nuorison korporaatiot toimivat oman inspehtorinsa johdossa ja valvonnassa. Inspehtorina oli professori, jolla oli synnyinpaikan, suvun tms. seikan perusteella erityinen suhde kansakuntaan. Professorien vähälukuisuuden vuoksi inspehtori ei aina välttämättä ollut henkilökohtaisesti johtamansa kansakunnan entinen jäsen.

Edelleenkin jatkuva promootioperinne sai alkunsa jo 1643, jolloin ensimmäiset kymmenen ylioppilasta promovoitiin filosofian maistereiksi. Filosofisessa tiedekunnassa promootio järjestettiin akatemian aikana yleensä kolmen vuoden välein, joskin väli saattoi joskus olla pidempikin. Promovendien määrärajoitukset poistettiin vasta 1800-luvulla. Varhaisista promootiojulkaisuista esimerkiksi on otettu kutsu filosofisen tiedekunnan vuoden 1760 promootioon.

Isonvihan aikana akatemian toiminta oli keskeytyksissä (1713-22). Varakansleri ja useimmat professorit olivat maanpaossa Ruotsissa. Miehitysaika aiheutti akatemialle myös suuria taloudellisia menetyksiä. Rauhan olojen palauduttua toiminta jouduttiin osittain aloittamaan aivan tyhjästä. Myös pikkuvihan aika (1742-43) keskeytti akatemian toiminnan.

1806 annettiin määräykset teologisen ja pedagogisen seminaarin perustamisesta. Seminaariopetuksessa kiinnitettiin huomiota tulevien pappien ja opettajien käytännöllisiin taitoihin. Seminaarit toimivat läheisessä yhteydessä akatemiaan, eivät kilpailevina vaan täydentävinä oppilaitoksina. Ne olivat eräänlaisia oman aikansa täydennyskoulutuslaitoksia.